keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Sunnuntai 11.6.17 - Syvästi järkyttynyt, mutta kokemuksesta kiitollinen!

Tää päivä oli ihan käsittämätön: mielenkiintonen, magee, järkyttävä! Herätessäni en meinannu ymmärtää, miks ihmeessä herään kaks kertaa mun sängyn levysestä vuoteesta, miks ulkoolt ei kuulu lintujen lauluu: miks herään keltasten taksien tööttäilyy (kun tööttäily on New York Cityssä laitonta! (Miks herään ylipäänsä New Yorkista oli sekin toki mainio ajatus)). Ja sit mä muistin: ainiin, mähän tykkään kirjoittaa ja olla mieltä, siks mä oon täällä! Ja siks mä kirjotan nytkin tätä tekstiä.

Yövyimme viime - ja yövymme seuraavanakin - yönä hotellissa Broadwaylla, ehkä siisteintä ikinä! Alla valokuva aivan hotellimme tuntumasta. Kuten kuvasta huomaa, ulkona oli KUUMA jo ennen aamukahdeksaa!


Päivän ensimmäinen turistikohde (mahtavaa kerranki leikkiä luvalla turistia ja kuvata kaikki ympärillä oleva, ei sitä Helsingin keskustassa ihan joka kerta uskalla tehdä, vaikka mieli tekiski) oli Empire State Building! Se on ihan JÄRKYTTÄVÄN kokonen! Ja, ylläri kyllä, ylhäällä tuuli ihan hulluna! Mut oli se kyllä magetaa, ja kuten sanotaan kliseisesti: aikanen lintu madon nappaa - me ei jouduttu jonottaa YHTÄÄN! Vinkkinä muillekin Suomesta tuleville: hyökätkää Empire State Buildingille heti ekana aamuna New Yorkiin lennettyänne, sillon ootte vielä kotimaisessa unirytmissä, ja jonottamisen voitte unohtaa kokonaa!


Tähän väliin: kattokaa noita autoja! Ne on niiiin pieniä! Katolta todella näki koko Manhattanin!



Empire State Buildingin jälkeen aloimme porhaltaa kohti Brooklynia. Näimme toki pakollisen Brooklyn Bridgen, josta siitäkin on alla kuvaa, mutta näimme paaaljon muutakin: Vapauden patsaan, kuumuuden tyrmäämiä turisteja, läjäpäin erilaisia pikkuliikkeitä, New York Cityn metron (oma kokemus sekin…), Central Parkin, ihan kaiken! Aurinko porotti koko päivän ihan hulluna, oli niin järkyttävän kuuma ettei mitään määrää! Ei sitä meinannut uskoa todeksi, kun on tottunut tällaiseen kotoisaan plus kymmenen ja vesisateeseen, ja yhtäkkiä lämpötila keikkuu yli kolmenkymmenen, kääk! Onneksi oli hyvät kengät joilla kävellä, ja lisäksi toki niiiin älyttömän paljon kaikkea uutta nähtävää, ettei millekään muulle jäänyt ajatuksissa tilaa.


Tän yllä olevan kuvan nappasin muistoks siitä, kuinka korkeita rakennuksia siel oikeesti oli. Toi on ihan mieletön!

Pakko kuitenkin sanoa, että vaik tääl on paljon kaikkee mielenkiintosta ja siistii nähtävää, oli oikeesti tosi järkyttävää nähä, kuinka täyteenpakattu kaupunki tää New York City on. Rakennukset ei oo vaan korkeita vaan myös älyttömän leveitä, sellasii järkäleitä! Vaikka joo ne on tosi näyttäviä ja hienoja, oli se ihan kamalaa huomata miten paljon pelkästään tää mesta kuormittaa ympäristöä. Mietin kun kone laskeutu että miten ihmeessä tää maa jaksaa kantaa kaiken tän. Ja eihän meillä mitään varmuutta siitä oo että se jaksaiskaan, et se kestäiskään kaiken tän. Järkyttävää on myös huomata tää autojen määrä liikenteessä - ja niiden autojen koko. Julkisen liikenteen kulkuneuvot painelee menee melkee tyhjillään, pyörällä liikkuvii on suhteessa ihan liian vähän, kaduilla seisoo karsee haju kun tuulikaa ei yllä korkeitte rakennuste väliin ja lämpömittarin lukemat on karseen korkeella, katujen varret on täynnä roskia ja hanasta tulevaa vettä ei voi juoda joten kaikki vesi on ostettava kaupasta, eikä mistään löydy pulloille palautuspaikkaa, ne heitetään vaan muun sekajätteen sekaan. Ihan karseeta. Vaikka toki tää kaupunki on ihan oma maailmansa, on tää kans tällai pyörivä mylly, joka tuhoo tätä palloo ihan huolella.

Toinen juttu joka järkyttää on tää ruokakulttuuri: annokset on niin isoja, rasvasia, sokerisia, suolasia, sellasia kokonaisuuksia, etten yhtään ihmettele, et ne sairastuttaa porukkaa. Ei, mulla loppuu adjektiivit kesken. Ihan karseeta.

Joka tapauksessa, tunteenpurkauksesta eteenpäin. Alla nyt siis edellä mainittu Brooklyn Bridge, joka sekin oli todella näyttävä!






Päivän päätimme tyylikkäästi Broadwaylla musikaaliin nimeltä Chicago: lyhyesti yhteenvedettynä tämä elämys - emme todella kadu musikaalissa käymistä, mutta ei se parhaista parhain ollut. Jalat alkaa olla makaronia, voimat aika vähissä, huomenna suuntana Oswego ja siellä meitä odottava GENIUS Olympiad -kilpailu, tulee varmasti jännä päivä. Nyt syvästi järkyttynyt mutta silti tämänpäiväisestä kokemuksesta kiitollinen kirjailija painuu pehkuihin, näkemisiin!


GENIUS Olympiadin video tapahtumasta:


Anna Kuronen, GENIUS-finalisti
Kirjoittaja palkittiin Yritys Hyvä -kilpailussa edustusmatkalla GENIUS Olympiadiin Oswegoon New Yorkin osavaltioon. Anna sai GENIUS Olympiadissa kunnimaininnan luovan kirjoittamisen -sarjassa. Annan kirjoitukseen voi tutustua Yritys Hyvän -sivuilla 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti